Erota arvot teoistasi ja liitä ne takaisin yhteen

SORRY THIS ONE IS IN FINNISH. TOO LONG TO START TRANSLATING. MAYBE SOMEDAY...


"Suomen maajoukkue on huolissaan ilmastonmuutoksesta, joten yhteistyö Defa-tuotteiden kanssa sopii hyvin joukkueen arvoihin.”

Törmäsin tällaiseen lauseeseen EDGE:n numerossa 3/2007. Defa:n arvot pitävät sisällään huolen kestävästä kehityksestä. Mikään yritys ei voi nykyään elää ilman tuota lausetta heidän yrityskuvauksessaan. Defa ei ole tässä tapauksessa poikkeus. Kaiken maailmanpelastamisen lisäksi kestävän kehityksen arvoilla voidaan lisäksi myydä enemmän tuotteita, sillä ostavathan kuluttajat mielummin kestäviä ratkaisuja. Kaikki siis voittavat. Vai voittavatko sittenkään.

Katsokaas kun ongelma tässä kaikessa ei ole autojen kylmänä startattavat moottorit vaikka toki nekin sylkevät kirpeänä talviaamuna ilmoille aimo annoksen saasteita. Ongelma tässä kuvassa on että näitä autoja on vain aivan liikaa.

Mitä me itse olemme valmiita uhraamaan estääksemme ilmastonmuutoksen. Onko itsensä parantamista se että ostamme tuotteen joka on ympäristöystävällisempi? Onko muutosta se että ostamme uuden tuotteen sen takia että meillä on varaa siihen? Pitäisi käsittää että ostaminen ei ole se ratkaisu vaan ratkaisu on se ettei osteta. Ilmastonmuutosta ajatellen kadulla kerjäävä koditon on 1000 kertaa ympäristöyställisempi ihminen kuin sinä. Ostamalla vain päivität nykyistä tavaramäärääsi mutta et oikeastaan vähennä sieltä mitään. Luopuminen on paljon vaikeampi teko kuin uuden tavaran hankinta, vaikka se uuden ostaminen olisikin ympäristölle muita vastaavia vaihtoehtoja puhtaampi.

Ei puhdasta tuotetta ole olemassakaan. Kaikki on valmistettu jostain. Aina kun ostat jotain se kaivetaan maankamarasta jolla sinä seisot. Ostamme siis maata pois omien jalkojemme alta. Nyt olemme eristäneet itsemme siitä. Välissä on soraa, betonia, tiilä. Olemme päällystäneet alustan jolla kävelemme kuolleella maalla, jossa mitään ei elä. Voit hyvin elää pitämällä kenkiä jalassa koko elämäsi ottamatta niitä koskaan pois, mutta se ei tee hyvää jaloillesi.

Sinä olet aivan yhtä paljon osa maata kuin ikkunasta näkyvä puu. Te molemmat tarvitsette maata. Se kasvaakseen aivan kuten sinäkin. Jos maanpinta kuolee kuivuuden takia niin meiltä ei lopu se kuollut materiaali jolla me eristämme itsemme luonnosta vaan, vaan meiltä loppuu kaikki elävä materilaali. Ongelma tässä on että ihminen ei voi elää ilman elävää luontoa. Kivillä ei mikään puu kasva isoksi.

Ajatellaanpa jälleen esimerkin kautta jotta asia on helpompi käsittää. Jos lämpötila nousee, maa kuivuu, viljeltävä pinta-ala pienenee, kaadetaan lisää puita. Tämä sykli jatkukoon täällä. Mennää toisaalle: Liian vähän ruokaa tarkoittaa nälkäisiä ihmisiä. Mikä tarkoittaa väkivaltaisuuksia. Hei! eihän tämä liikuta minun valkoista suomi persettäni vielä millään! Odota nyt vähän, malttia! Aina yhtä hätäisenä tekemään omia johtopäätöksiä... Väkivaltaisuudet tarkoittavat epävakaampia seutuja maapallolla, tämä saattaa ajaa kokonaiset alueet valtaviin kriiseihin. Tässä vaiheessa sinun perseesi astuu kuvioon. Epävakaus, talouskriisi, lama, vähän rahaa, ruokapula, nousevat hinnat, kamppailu luonnonvaroista jne... Olet ravintoketjun huipulla ja omallatunnollasi on vain vähän kuollutta maata vaikka itseasiassa olet vastuussa suurimmista tuhoista. Sitä on tietysti vaikea pienen ihmisen käsittää ja monia ei kiinnosta edes käsittää. Itsekeskeisyys ja oman perseen suojelu ovat ikäviä piirteitä ihmisissä. Myös minussa.

Kun kato on käynyt keskuudessamme, maapallo alkaa stabiloitumaan. Tosin ei ihan seuraavalla askeleella, eikä edes sitäseuraavalla. Jokunen miloona vuotta ja pari jääkautta luultavasti tasoittavat tilanteen takaisin siihen että kuollut maa uudistuu ja sen päälle kasvaa maata.

Eli eikö olisi aika lakata nousemasta ylös vuorta ja laskemasta sitä takaisin alas, eteenkin jos se on päällystetty tykkilumella ja jaloissa on eristeenä 5cm muovia jalkapohjan ja oikean maanpinnan välissä. Minä en tässä vaadi freestylelaskijoita silmätikuiksi, (vaikka he eivät seiso omien arvojensa takana 100 prosenttisesti vaan haluavat sillä sponsorirahaa toteuttaakseen omaa yritystoimintaansa. Arvoista on tullut kauppatavaraa) koska et voi etkä saa syyttää nykyisestä tilanteesta ketään muuta. On vain todettava peili kädessä että DEFA:aa tuskin tarvitaan tulevaisuudessa jos tämä meno jatkuu. Vasta tämän jälkeen on aika ajatella isompaa kuvaa.

Se mitä teet ja mihin uskot ovat nyt kaksi eri asiaa vaikka niiden pitiäisi minusta olla sama asia. Mitä teet työksesi, kenelle myyt ja mitä myyt. Voit lopettaa milloin vain! Aivan varmasti tilallesi tulee uusi henkilö, aluksi. Ajan myötä kun tarpeeksi usea ihminen yhdistää arvonsa ja tekonsa takaisin yhteen he voivat vaikuttaa sen kautta siihen mihin he uskovat. Jopa meidän oma ihmishistoriamme todistaa tämän väitteen todeksi. Liikeet syrjöyttävät toisia liikkeitä. Siksi kasvavia liikkeitä pelätään ja ne yritetään rauhoittaa, hyvällä tai pahalla. Al-Qaida on liike siinä missä sudenpennutkin. Jos liike saa huomiota ja kannatusta se kasvaa. Toisten annetaan kasvaa, toisten ei.

Mainitsin äsken että arvoista on tullut rahanarvoista kauppatavaraa. Tämä jo itsessään todistaa väitteeni että arvot ovat lopulta sama asia kuin teot. Sillä jos arvoista oltaisiin valmiita maksamaan niin minähän voisin alkaa tekemään asioita joita muut ihmiset arvostavat. Suojelemaan luontoa, pitämään huolta nuorista, suojelemaan ihmisiä rikollisilta... Hupsista, siitähän maksetaan jo! Pitämällä yllä muiden arvoja voikin elättää itsensä.. Eli voisin sittenkin saada elantoni elämällä täysin arvojeni mukaan. Yhdistäisin arvot ja teot enkä tuntisi enää mielipahaa ja ahdistusta uhrattuani aikaa arvoille joita en oikeasti kannata.

Meidät on jollain tasolla saatu oudosti uskomaan että kaikki se mitä ostamme on arvojemme mukaista. Mielikuvat ovat ottaneet vallan ja syrjäyttäneet oikeat arvot. Nokian brändi, imago, miksi ikinä sitä haluat kutsua on arvoltaan 30 miljardia dollaria. Eli mielikuva Nokiasta on sen arvoinen. Arvot ovat realisoituneet rahaksi vaikkei arvoilla ole oikeasti mitään tekemistä rahan kanssa. Me murehdimme siitä miltä näyttää ensi kesän muoti ja se millä autolla kaarramme työpaikan pihaaan. Se on kuin meidät olisi hypnotisoitu uskomaan että arvomaailma jossa elämme vastaa tekoja joita päivittäin teemme, vaikka näin ei oikeasti ole. Mieti sitä. Minä en ala moralisoimaan sillä en itsekään osaa vielä täysin erottaa sitä mitkä ovat arvoni ja miten ne eroavat siitä mitä oikeasti teen, vaikkakin nämä kaksi sanaa ovatkin minusta jo yhtä.

Toivottavasti ymmärrät etten yritä tätä kirjoittamalla pelastaa maailmaan ilmastonlämpenemiseltä. Minä en kuulu Greenpeace:iin, en nuoriin Vihreisiin tai edes S-ketjun jäseniin. Yritän tätä kirjoittamalla pelastaa meidät myymästä arvojamme jotka muut sitten realisoivat rahaksi ja joilla he sitten rikastuvat tuhoten yhteisen planeettamme ja arvomme. Minusta arvot ja teot pitäsi yhdistää ajatellessa luontoa, ajatellessa partneria, ajatellessa lapsia. On suorastaan tyhmää uskoa arvoihin jotka on kirjoitettu kirjoihin ja kiviin. Tämän sijasta pitäisi uskoa niihin arvoihin jotka tiedämme tosiksi ilman kenenkään toisen neuvojakin. Jokainen löytää nämä arvot kunhan pystyy irrottautumaan hetkeksi keinotekoisesta arvomaailmasta jota meille syötetään joka suunnalta. Melkoinen saarna tästä kappaaleesta tuli mutta idea on ettet kuuntele minua tai ketään muutakaan vaan itseäsi. Toivottavasti myös tajua ettei muutos tapahdu viikonlopun aikana ostamalla biojätepussi, vaikka siitä onkin ehkä hyvä aloittaa. Muutos on helppo aloittaa ja opasteita löytyy matkanvarrella kunhan jaksaa etsiä.

Näin siis kirjoittaa mies joka on valmistumassa graafikoksi ja jonka pitäisi mennä mainostoimistoon tai muuhun vastaavaan yritykseen töihin ja yrittää saada teidät kaikki ostamaan lisää auton lohkolämmittimiä. Ja joka rakastaa laskettelua. Jotenkin tuntuu että nuo arvot ja teot eivät oikein kohtaisi... Jos ei muuta niin pääsette nauramaan minulle ja arvoilleni parin vuoden päästä jos satun suunnittelemaan Hesburgerille uutta mainoskampanjaa. Siihen saakka minä nauran teille muille! (no en oikeasti mutta sillee ehkä vähän hymähtelen kuitenkin..)