For me it's funny that someone is making money from the fact that I walk down the street.
Think about it:
--> I walk
--> I see adds on the streets
--> someone gets richer
But who is this someone. Well first it's the owner of the street, the city where I'm walking. The city sells space for a company. In Finland this company is JCDecaux. They buy the space. Now what do they do with the space... They put up poles and signs and sell that space to someone else...
So who is this someone else? On this particular street it's a sports equipment company. But where do they need the space? Oh, they're selling Asics tennis shoes. Well ok..
At this point I look down on the ground and see that I'm wearing Asics shoes. Shit! So it seems that it's not ´someone´ who is making money from the fact that I'm walking down the street, it's ME who is losing money by walking down the street and everyone else is getting richer.
I wonder how much would a pair of tennis shoes cost if I was to buy them without the middle men (city, JcDecaux, sports equipment company etc..)? 10 euros? LESS?!
I'm going barefoot!
I wonder if there is a country without streets full of signs trying to make me poorer? Cuba!?! Fidel!!! don't die on me just yet! I'm coming!
lauantai 29. joulukuuta 2007
me walk, you rich
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Mulla paloi käämi, kun JCDecaux vuokrasi tilan Lindexille, ja yksi päivä mä kävelin bussille. Katoksessa oli naisen päätön torso ja sen yli oli kirjoitettu "We love boobs!"
Soitin HKL:lle ja sanoin että onko toi nyt ihan oikein. HKL:n vastaus? Valituksia on tullut, mutta he eivät voi mitään, koska tila on myyty JCDecauxille (joka on siis oikeasti joku ranskalainen mies). Vähän otti päähän. Joku ranskalainen heppu hengaa varmaan jahdilla jossain ihanassa St Tropez'ssa ympärillään - no doubt - ihanaisia naisia, joilla tosin päät tallella (vaikkakin - he loves boobs?), ja kaikki tämä siksi että hän on ostanut tilaa Helsingin kaduilta ja muualta metropoleista ympäri maailmaa täyttäen meidän päitä kuvastolla, jota emme halunne useimmiten edes katsoa.
Ja tälle tulee akuutisti hyperherkäksi, kun lakkaa katsomasta TV:tä. Toisaalta... nyt on kulunut 2 v siitä kun lopetin telkkarin katsomisen, ja huomaan että jollain tasolla mainokset eivät vaikuta yhtä paljon. Olen miettinyt miksi, ja luulisin että se johtuu siitä, että informatiivisuus on tallella ("jaa, TUON merkkisiä lenkkareita on..."), mutta jokin "mä tartten, mä haluan"-elementti on huomattavasti pienempi. Telkkarimainosten powerista iso osa on kuitenkin sitä tuputusta, mitä staattiset mainokset eivät kykene tarjoamaan. TV on myös niin uskomattoman hypnoottinen kapine. Olen usein ihmetellyt, mikä siinä on ettei mainoksia edes tajua katsovansa. Viesti kuitenkin mennee perille, kuten mainostajat haluavat.
Sokkiarvoa olen tosin huomannut mainoksilla olevan enemmän. Asioille herkistyy - väkivallalle, onnettomuuksille, romantiikalle, seksille, what have you.
Toivoisin, että pysyvä telkkaripaasto pikkuhiljaa aiheuttaisi eroosion erääseen tiettyyn mielikuvaan, nimittäin tähän: Lemmenjoella kerran patikkareissulla katsoin upeaa iltaruskoa ja yhtäkkiä huomasin ajattelevani Lapin Kultaa. Jiihaa.
Muistan lukeneeni jostain että ovat suunnittelemassa vanhojen "staattisten" mainosten tilalle valotaulumainoksia (digitaalisia tv-näyttöjä toisin sanoen) Helsinkiin HKL:n busseihin. Julisteet kun eivät myy tuotteita yhtä hyvin kuin liikkuva kuva, tai eivät siis kiinnitä matkustajien huomiota yhtä hyvin.
Siinä vaiheesa kun telkut löytyy junista ja busseista tuputtamassa mainoksia, niin loppuu kyllä tältä herralta julkisten käyttö. Sillon vois oikeesti muuttaa Kuubaan. Ei jaksa tota sontaa, kun tietää että sen huomioi tiedostamattaan.
Jos joku päivä päätän ryhtyä rikkaaksi niin ryhdyn tollaiseksi välimieheksi joka vaan välittää sontaa portaalta toiselle. Jotenki tuntuu turhalta uhrata omaa luovuuttaan siihen että joku rikas vaan rikastuu entisestään samalla kun ite tekee sen verran rahaa että tulee toimeen. Jos vaikka rupeis tuomaaan talveks kiinasta keinolunta Westendin lähiön asukkaille.
ps. En mä oikeesti törmännyt Asics mainokseen mut pieni fiktio on tarpeen jotta ajatuksen saa puettua sanoiksi ;)
Ai niin, telkkarista vielä sen verran, että ärsyynnyin siihen jokin aika sitten nimenomaan mainosten aikana, ja tuumasin eräälle kanssaihmiselle (joka vähän hypnotisoituneena hyppeli kanavalta toiselle) että ei toi ole se vastaanotin - toi on se lähetin ja vastaanottimia ollaan me.
Näin jälkikäteen sanoisin, etten millään tavalla ollut pohtinut etukäteen ko. asiaa, mutta voin kyllä edelleen seistä tuon huomion takana.
New Yorkissa on takseissa pienet taulutelkkarit takaistuinta kohden, jotka on aina päällä. Tulivat pari vuotta sitten käyttöön. Ja sori, mutta eiko Suomessakin ole jotain busseja, joissa on LCD-skriinit? Tosin niitä käytetään tällä hetkellä kai lähinnä uutisten levittämiseen, mutta mua ei oikeasti haluttaisi että valikoidut uutisetkaan jatkuvasti mua pommittaisivat.
Kaupungissa (siis NYC:ssä - se on mulle siis se Ainoa Kaupunki Maailmassa :)...) on tosin esim. edelleen kaiketi voimassa sellainen laki, ettei remontoitavien talojen ympärillä olevia pressuja saisi täyttää mainoksilla. On kaiketi huomattu, että mainokset tunkevat kaikkialle, ja jollain tavalla mainonnan leviämistä yritetään siis pitää kurissa. Timesissa olisi siitä juttu jokin aika sitten.
Lähetä kommentti