sunnuntai 28. lokakuuta 2007

Youtube video

written by Perro time 13.58

Tags:

7 kommenttia:

TCP kirjoitti...

Heh :)

http://www.hs.fi/paivankysymys/1135231335283

Tällä hetkellä 67 prosenttia Hesarin lukijoista pitää itseään keskivertoa älykkäämpinä. Ovatkohan samat 67 prosenttia, jotka pitävät itseään keskimääräistä parempina autokuskeina?

28. lokakuuta 2007 klo 18.35
Perro kirjoitti...

Pakko oli vastata että kyllä. Itsehän kuulun viisaimman 5%:n joukkoon (yhden testin mukaan). :p

Mutta eihän kukaan itseään kunnioittava ihminen voi tunnustaa olevansa keskivertoa pässimpi. Tai no 32% näköjään voi.

28. lokakuuta 2007 klo 19.49
Anonyymi kirjoitti...

Mä tein niin kuin naiset yleensä eli vastasin "ei" ja sitten asia jäi kaivamaan, joten yhden lakritsajätskin (ja siitä kohonneen verenpaineen) voimalla "innostuin" (jos siis hämmennystä voi pitää innostuksena) testaamaan itseni netissä (?! onneksi sillä sivulla oli käynyt satatuhatta muutakin, etten ollut ihan weirdo). Sen mukaan mun olis pitänyt vastata että no hemmetti kyllä, mutta kun ei ollut sielu antanut periksi olettaa niin päin, ja sitten mun ääni oli jo rekisteröitynyt. No, mä voin mielessäni kuvitella että mä painotin realistisemmaksi sitä surveyta; joku joka äänesti pieleen toiseen suuntaan, äänestikin mulle ja minä hänelle. Problem solved.

He he. Toivottavasti tää naurattaa sua. Edes vähän. Yleensä ihmiset ei tajua mun huumoria. Otetaan tää kontekstistaan ja saadaan mut näyttämään pisipäältä. "Kuka se luulee olevansa?" Tällä viikolla luulen olleeni ylikoulutettu nainen, joka kirjoitti työkseen muutaman kirottua päivää urologisia saneluja, siis lähinnä virtsarakon tähystyksiä. Lopulta olin niin väsynyt että meinasin laittaa yhteen röntgenlähetteeseen toimenpiteeksi kivien murskauksen sijaan kivesten murskauksen. Olis ollut potilaalla tiukat paikat, kun olisi tullut seuraaviin tutkimuksiin. Repesin kubiikkelissa sen kirjoitettuani aivan hillittömään nauruun, ja mun oli pakko mennä ulos vetämään henkeä. Jotkut on tehneet sitä työtä 20 vuotta. 20 VUOTTA! Mä en meinannut kestää kasassa neljää päivää. TGIF ja viikkovapaa huomenna.

1. marraskuuta 2007 klo 23.36
Perro kirjoitti...

Äh. turha miettiä muita :)
Mä sanon koulussa esim. 80% ajasta kavereille ja opettajille mitä mieltä olen asioista. Osa suuttuu ja pitää mua idioottina. Osa niistä oppii tuntemaan mut ja sitten tullaan juttuun hyvin. Osa ei ja sit ei olla parhaita kavereita. Ei häiritse mua. Mä en jaksa olla kaikken paras kaveri. Ei sovi tyyliin mielistellä ketään.

Maanantaina koulussa:
e-liiketoiminnan joku pilipali kurssi.
Opettaja jauhaa oppilaiden kanssa 2h netin palveluista ja siitä miten ne tökkii. Joku itki kun puhelinyhtiö ei anna kunnon palvelua.
Kysyin:
Maksaisitko enemmän puhumisesta jotta saisit kerran puolessa vuodessa parempaa palvelua? Koska siitä tässä on kyse. Kilapailusta ja voittojen maksimoinnista.

ei vastausta.

Opettaja: No kyllä osa ihmisistä on valmiita maksamaan enemmän kunnon palveluista.

Minä: niitä kutsutaan yrityksiksi. Heitä ei kiinnosta hinta vaan toimivuus. Jälleen kyse voittojen maksimoinnista ja tehokkuudesta.

Opettaja: hehehehehehe

Just.

2 tunnin jälkeen:
Opettaja: Eikö olekin ärsyttävää kuinka nykypäivänä joka nettisivulle täytyy kirjautua sisään että voi tehdä jotain. Mikä teidän mielipide?

Minä: Kyllä. Elämäni on pilalla juuri tämän seikan takia.

Opettaja: heheheheheh heheh


Myönnettäköön lievään negatiivisuuteeni vaikutti saman opettajan edellisen kurssin arvosana-politiikka. Sain kurssista 4/5. ei sinällään huono, mutta kun ottaa huomioon että olin toinen niistä oppilaista joka oikeasti luki kurssin aikana kirjan ja piti siitä 40 mimuutin esitelmän, sen sijaan että kopio netistä tekstiä ja keksii lähdeluettelon 2 tunnissa. Toinen kaveri muuten sai 3/5. Lähestulkoon kaikki muut saivat 5/5.

Välillä uskoani koetellaan mutta huumoristani ja suorasanaisuudestani tarpeen tullen en luovu vaikka se vaikuttaisi arvosanoihini tai yksittäisten henkilöiden mielipiteisiin.

2. marraskuuta 2007 klo 0.14
Anonyymi kirjoitti...

No, jotenkin tuntuu että kunhan osaa asiat, niin ei ole kovin paljon väliä miten paljon susta tykätään (tai ei) tai missä ne asiat opit, homma sujuu. Taidot on tietojakin tärkeempiä.

Yhdessä duunipaikassa oli todella erikoinen heppu, joka näytti kantavan sadepilveä päänsä päällä 24-7 ja tuli myös yleensä vartin myöhässä töihin. Mutta se osasi korjata tietokoneongelmat kuntoon, eikä siellä ollut ketään muuta, joka siihen pystyi. Voila. Aihetta tai ei, ihmiset ei edes viitsineet kritisoida sitä, koska olivat siitä ihan riippuvaisia. Kaveri sai olla rauhassa, koska sillä oli erityistaitoja.

Tosta kaikkien kanssa parasta kaveria olemisesta. Siitä ollaan varmaan samaa mieltä, että asiat yksinkert. sujuvat mukavammin, kun porukka on perusystävällistä. Mutta mulla palaa kiinni, jos esim. ystävällisyyttäni päädyn pitkään juttelemaan ihmisen kanssa, jonka kanssa mulla ei ole paljon yhteistä. Se ei kysy multa mitään, eikä halua tietää musta mitään, ui vain siinä mun kiinnostukseni lammikossa, joka on kuivumassa kokoon. Jossain vaiheessa nimittäin asiat ja sanottava loppuu kesken ja sitten musta näkyy mailien päähän, että haluan POIS, pois, pois.

Ystävällisyys on eri asia kuin YSTÄVYYS; Suomessa musta tätä ei ihan hiffata. Ollaan liian mustavalkoisia: joko BFF tai ei mitään. Kiva voi olla, vaikkei olisi kaverikaan.

Ystävällisyys on ainakin multa ihan aitoa; mitä ihmeen syytä mulla olisi käyttäytyä muutenkaan? Ja mitä mä vien pois tai "voitan" sillä, jos olen ystävällinen jollekin? En mitään; en mä "yritä" mitään. Sitä nyt vaan on miten on.

Täällä Suomessa jotkut edelleen kai ajattelee että mitä toi haluaa, ruskeakieli, tai sitten ollaan niin ystävännälässä että humpsahdetaan heti siihen ihmissuhteeseen, eikä mietitä asiaa sen pidemmälle ja sitten tulee itku silmään. Ongelmiin mä siis olen tavoillani joutunut vasta, jos pakolla olen yrittänyt luoda ystävyyssuhdetta jonkun sellaisen kanssa, joka ei tajua mua ja jonka kanssa mulla ei ole paljon yhteistä - tarpeeksi aloittamaan ystävyyden, mutta liian vähän jatkamaan.

Mä en liitä ystävällisyyteen sen suurempaa syvällisyyttä. Se on lähinnä tapa. Jos joku sattuu olemaan sellainen, että se tajuaa mua ja minä sitä, niin ehkä meistä tulee ystäviä. Mutta en hae sitä, enkä yritä olla kaikkien kaveri. Tiedän että sellainen v-taa monia, jotka hymyilee vaan kavereille. Mistäköhän ne saavat ne kaverit? Ala-asteelta? Koska jos sen jälkeen ei ole kiva kenellekään vieraalle, niin aika vähiin kuihtuu se kaveripooli. No, oon vähän huono sanomaan, miten täällä loppujen lopuksi toimitaan, kun mulla on täällä hyvin vähän ystäviä.

4. marraskuuta 2007 klo 16.28
Anonyymi kirjoitti...

Ai niin, ei ollut ihan reilun kuuloinen toi pisteytys; jos työn laatu oli samaa, niin silloin arvosanojen pitäisi olla sama. Eikö? Mutta, mutta - kumman luulet oppineen paremmin; sun vai jonkun niistä, jotka eivät tehneet aktiivisesti oikein mitään? Ei ne mitään silloin siitä kurssista kostu, muuta kuin nopean valmistumisen. Ja mun mielestä tenttikysymysten ja tehtävien olisi oltava sen verran omalaatuisia, ettei netistä voi vaan kopsata vastauksia. Mitä siinä oppii?

Pahinta on musta se, jos koko työ- tai opiskeluporukka ikäänkuin sopii sanattomasti että ollaan nyt sitten keskinkertaisia. Ei oteta osaa, ei tehdä ekstraa, hullu se on, joka ylimääräistä tekee ja vielä tykkää. Sillä on jotain salattavaa, kun se on noin tunnollinen. Lilluen eletään elämämme päiviä hitaasti pois. Voi kun päivä olisi pian ohi, että pääsisi kotiin.

Argh.

4. marraskuuta 2007 klo 18.54
Perro kirjoitti...

Itsellehän sitä opiskellaan. En minä välitä minkään vertaa siitä minkä numeron saan. Yhdenkään koulun todistuksien arvosanoja ei olla katseltu missään. Kaveri sai keinoniveliä myyvästä firmasta duunipaikan eikä ole vielä ole edes valmistunut yliopistosta. heh, huvittavaa oli että ne etsivät siihen jotain kokenutta työntekijää. Kaveri sai duunin pelkkien testien ja haastattelun perusteella. Kyllä ne sen todistusta katto kun se kerran oli ne mukaan ottanut, ohimennen. Huvittavaa sinänsä.

Eli mulle numero on vaan numero, mutta huolestuttaa että opettajien taso on mikä on. Yhdellä kädellä voin laskea hyvät opettajat viimeiseltä 6 vuodelta.

Kouluun tulee aina syksyisin innokkaana ja haluaa oppia uutta mutta sitten kun taas ensimmäisen jakson jälkeen näkee mikä on opetuksen taso niin sitä helposti "masentuu" ja tekee vaan sen pakollisen. Jos työt voi palauttaa vuoden myöhässä, numeroita voi korottaa opettajalle "itkemällä" ja opettaja lukee teoriaa suoraan kalvoilta niin ei siinä paljon ketään kiinnosta. Sitten kun vielä lisätään siihen se että opettajat ei vaadi juuri mitään niin homma on valmis.

Yliopettajakin on puun ja kuoren välissä kun pitäisi korottaa opetuksen laatua ja samalla pitäisi pitää huoli että jengi valmistuu 4 vuodessa ettei opetusministeriö vähennä rahoitusta niin on siinä sellainen soppa että ei näistä laitoksista valmistu niin pätevää porukkaa mitä 4 vuodessa olisi mahdollista.

Koeta vielä jaksa. Ota sitten kotona kossu pakkasesta ja siihen kyytipojaksi vähän ruisleipää ni kyllä lähtee! :D

4. marraskuuta 2007 klo 19.08

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)